Ylituomarilta

Tänä vuonna päätuomarilla oli uusi tehtävä, joka jänskätti etukäteen. Ensimmäisen kerran oli lupa valita huippujen joukosta kaikkein terävin, Grand Prix. Mutta kuinka verrata toisiinsa typografista sankaritekoa ja integroitua monimediakerrontaa? Onko tämä permantovoimistelija parempi kuin tuo oopperatenori? Sama haaste on tuomareilla joka sarjassa, mutta nyt mittakaava oli vielä suurempi. Silti valinta oli helppo.

Luovaa työtä voi pisteyttää, viipaloida ja taulukoida. Silti tuomarin käytössä on vieläkin varmempia metodeja. Yksi niistä on sisimmässä heräävä kateuden tunne. Oikein käytettynä se on lahjomaton ja tarkka kuin huumekoira. Tämän vuoden Grand Prix -voittajaa tutkin kuono väristen. Toinen mainio pikatesti on astua Suomen ulkopuolelle. Siirrä itsesi hetkeksi vaikkapa Amerikan mantereelle, katso tämän kirjan töitä sieltä käsin, ja yhtäkkiä havaintosi ovat liki absoluuttisia: tuo on piirisarjaa, tuo taas kansainvälistä tasoa.

Kansainvälisyys ei tarkoita kansainvälisten esikuvien peesaamista. Kumpi on parempi arkkitehti, C.L. Engel vai Eliel Saarinen? Ensimmäinen teki Helsingin empirekeskustan, jälkimmäinen maailmannäyttelyn paviljongin aika monta jugendtaloa. Molemmilla oli oma kansainvälinen esikuva. Engel teki omastaan tarkan toisinnon, mutta Saarinen taas löi lujan vastapallon takaisin maailmalle. Hän ei vain seurannut kansainvälistä tyyliä vaan kehitti sitä. Klassisia pylväitä on kaikilla, mutta jos haluaa nähdä suomalaista mörköjugendia, tervetuloa Helsinkiin. Saarinen oli parempi.

Jälkipolvien kannattaa muistaa, että mennyt vuosi oli leikattujen budjettien ja varovaisten liikkeiden pelokasta aikaa. Silti joukkoon mahtui muutama aito Saarinen. Heille vilpittömät onnittelut ja rakastavat kadehdinnat.

Kari Eilola

Luova johtaja
Bob the Robot